Oletko ollut vuorovaikutustilanteessa, missä herää inhoa ja toisessa hetkessä empatiaa?
Ystäväni soitti taannoin ja kertoi, kuinka hänen lapsensa on joutunut kiusatuksi koulussa. Kiusaaminen oli jatkunut jo pidempään ja lapsi oli useamman kerran palannut koulusta kotiin reppu märkänä, kun se oli uitettu ojassa tai mieli maassa, kun oli kuullut haukkumista. Lyömistä oli myös ollut. Vanhemmat pyrkivät keskustelemaan lapsen kanssa ja antamaan neuvoja poistua paikalta ja kertoa aikuiselle. Alakoululainen toistuvasti antoi mahdollisuuden kaveruuden tai edes neutraalin suhteen rakentumiselle. Tämä kaveri on empaattinen ja positiivinen kuin mikä. Kouluvuoden aikana kiusaaja oli siirretty koulussa erityisen tuen luokkaan, jolloin hän sai itselleen enemmän tukea ja kiusattu sai rauhoittua ja tilaa kerätä itseään takaisin omaksi reippaaksi itsekseen.
Vastaan kuukausien jälkeen puhelimeen uudestaan ja ystäväni on hämmentynyt ja tuskissaan, kun nyt lapset jälleen laitetaan samalle luokalle. Kiusaaja integroidaan perusopetuksen ryhmään. Kiusatun kommentti äidilleen oli: ”Onko noloa, jos minua pelottaa, että miten kaikki menee?”. ”Ei tietenkään! Jutellaan tästä!” Siinä oli äidillä tunteissa pitelemistä, ettei hän olisi tehnyt kaikkensa sanallisesti ja muutoin, että hän saisi taattua oman lapsensa koulurauhan!
Vapaus ja vaarat
Minulle tuli mieleen tarina tai pohdinta, minkä kerroin ystävälleni:
Kuvittele tilanne, että lähdet kauniina päivänä hyvällä tuulella kauan odotetulle melontaretkelle merelle. Olet suunnitellut sitä, että saat lämpimässä ilmassa nauttia luonnosta, katsoa maisemia, hyvät eväät pakattuna. Voisiko tämä olla kuin koululainen joka aamu? Äiti tietää lähettävänsä lapsen joka päivä aavalle merelle vaaroineen, kun hän yksin tutkii tätä maailmaa, tutustuu erilaisiin ihmisiin ja ympäristöihin.
Melot ja nautiskelet – kaikki menee hyvin, kunnes hait alkavat pyöriä kanootin ympärillä. Näet selkäevät ja hiki alkaa valua selkääsi pitkin. Ajattelet, että hait varmasti miettivät, että syövät ihmisen kuin minkä tahansa pikkukalan. Ajattelet, että miten nuo ovat niin inhottavia ja pelottavia.
Tuntuuko vanhemmista juuri tältä, että lapsi lähtee kasvaessaan aavalle merelle? Toivotat heipat ja sinne menee. Vanhempana tiedät, että merellä on haita, myrskyä ja muita vaaroja. Parhaimmillaan meri näyttää rauhalliselta, houkuttelevalta ja seikkailut siellä odottavat.
Uhkaavan tilanteen kohtaaminen
Miten saatat sitten yllättyä, kun hai oikeasti tulee kohdallesi kita ammollaan ja evä pystyssä! Ovatko nämä pelottavat hait kuin kiusaaja, tai raivoava vastaantulija? Tiesit, että kaikkeen tulee varautua, mutta nyt kuitenkin syke on noussut, ja inhon sekä pelon tunteet ovat vallanneet kehosi ja mielesi.
Jostain muistat kuitenkin äidin ohjeet: ”ota rauhassa, hengitä ja lähde pois!” Melot rauhassa rantaan. Hait seuraavat sinua. Vesi alkaa tulla sinulle tutummaksi ja turvallisemmaksi, mitä lähempänä rantaa olet. Enää yksi hai on kannoillasi. Hai ajautuu rantahiekkaan, kun rantaudut. Omalla rauhallisuudellasi ohjaat haastavan tilanteen itsellesi turvallisempaan paikkaan. Seuraavaksi pelottava hai sätkii avuttomana kuivalla maalla. Tiedäthän, nyt uhkasi on ”kuin kala kuivalla maalla”. Siinä hän on – kiusaajana keskellä muita empaattisia ihmisiä. Niin tämä hai kuin kiusaaja tarvitsee nyt sinun apuasi. Hän ei osaa itse tilanteesta pois. Yhtä lailla hain perhe on huolissaan siitä, että missä meidän Heikki Hai on, mihin hän on ajautunut tällä kertaa aavalla merellä.
Se sama karmaiseva hai tai huutava, kiusaava ja raivoava lapsi (tai aikuinen) on ajanut itsensä tilanteeseen, missä näet hänet avun tarvitsijana. Itse mietit, miten voisit tilanteeseen puuttua, mikä olisi paras tapa. Huomaat, että henkilö tarvitsee apua itsensä kanssa, mutta jos kosket tai sanot mitä tahansa, se ei tunnu auttavan. Hai tulisi ehkä nostaa takaisin veteen, mutta uskaltaako ihminen koskea, ettei hai pure tai tilanne pahene. Olisiko parempi pitkällä kepillä kierittää hai takaisin mereen? Heittää ehkä suolavettä päälle, jos se hetkeksi auttaisi ennen kuin keksit paremman keinon auttaa. Aiheuttaako se lisää kolhuja jo kuivaan kehoon?
Aiheuttaisiko hain tai lapsen auttaminen etäisyyden päästä lisää pelon ja epävarmuuden tunnetta minulle tai haille?
Empatian ja tunteiden vaikutus
Ensimmäisenä jälleen osaat käyttää sinulle toimivaa keinoa – rauhoittua ja hengittää syvään. Sanoinkin ystävälleni, ettei sinun tule heti osata ratkaista lapsesi asiaa. Voit kysyä lapselta, että miltä se tuntuu, kun lapsi tulee samalle luokalle. Mitä voitaisiin etukäteen miettiä? Mitäköhän toinen lapsi miettii? Jos aikuinen on itse kiukkuinen ja nostaa esille kauhun tunteen, niin auttaako sekään?
Miten tuo hurja hai – mikä sai esille taisteluhalut ja pelon – saa sinussa empatian heräämään ja ratkaisukeinoja pohdintaan? Itse selätit pahimmat tunteet olemalla rauhallinen, ja samalla alat huomata, mitä toinen oikeastaan kaipaakaan. Nyt vieraassa ympäristössä oleva hai herättää empatiaa ja hoivan tunnetta. Haluaisiat auttaa, mutta miten?
Kun lapsi kiusaa tai uhkailee, tietoisesti tiedämme, että hän tarvitsee apua. Lapsi vain ei ota ketään lähelleen ja samalla aiheuttaa kauhun tunnetta. Ollaan rauhassa, lähellä, ei kosketeta vielä, koska tämä ei ole vielä se hetki, kun toinen tuntisi olonsa turvalliseksi. Kohta tulee isompi aalto ja ottaa hain pois kuivalta maalta. Tunteet tulevat ja tunteet menevät. Uhkaava tilanne tuli aallon lailla, mutta vie uhan myös pois – aalto tuo ja aalto vie. Kiusaaja ajautuu samalla aavalla merellä yhtä lailla itselleen haastaviin tilanteisiin. Se ei oikeuta ketään kiusaamaan, mutta voidaanko asiaa tarkastella toisesta näkökulmasta?
Kohta katsot merelle ja huomaat, että ihan kuin hai olisi tullut kiittämään, koska autoit sen pois itselleen vaikeasta tilanteesta.
Ystäväni jaksoi kuunnella puhelimessa, kun tarinani ja pohdintani jatkui. Hän kiitti näkökulman avartamisesta. Olimme lopettamassa puhelua, kun hän vielä huikkasi minulle, ”mitä jos se evä mikä näytti pelottavalta kuuluikin lempeälle delfiinille…” Puhelu päättyi ja jäin miettimään. Niinpä.
-Maija
Maija Kankaanmäki on sosiaalityöntekijä ja lyhytterapeutti. Hän on myös Elämän Huoltamon sosiaalipalvelujen johtaja.