(Artikkeli on julkaistu NLP-yhdistyksen julkaisemassa MIELI -lehdessä 23.9.2019)
Argh, olen niin vihainen, että…!
Työnohjaaja Mari Rosenlund käsittelee yhtä ihmisen perustunteista, vihaa, voimavarakeskeisen työnohjaajan näkökulmasta ja tietää, että tällä rakkaalla lapsella on monta nimeä: ärtynyt, turhautunut, tympääntynyt, suuttunut, raivostunut, kiukkuinen, sisuuntunut…Minkä tunnistat omaksesi?
Tässä artikkelissa käsittelen vihan tunnetta voimavarakeskeisen työnohjaajan näkökulmasta. Viha on yksi ihmisen perustunteista. Työnohjaajana en voi ikinä tietää, millä tunteilla asiakkaani tulee paikalle ja mitä hän tuo tullessaan mukanaan paikalle. Tämä tietämättömyyden tila on myös työnohjaustyön ydin; ei tietämisen tila (position of not knowing) on yksi oleellisimpia työvälineitä, joilla työnohjaaja riisuu itseltään valmiit oletukset ja ajatukset. Työnohjauksen luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri mahdollistaa tunteiden näkymisen, esilletulon ja käsittelyn eritavoin kuin muualla.
“Argh, olen niin vihainen, että ….!” on lause, jonka kuulen aina silloin tällöin asiakkaani suusta työnohjauksen alkaessa. Yleensä vihantunteen tunnistaa toisessa jo kauempaakin, askel on painava, mutta ripeä, kehonkieli jännittynyt ja äkkijyrkkä ja kasvojen piirteet ovat tiukentuneet. Eleet ovat teräviä, aloilleen asettuminen haastavaa ja kommunikointi tapahtuu lyhennetyillä lauseilla. Vihaan liittyy usein puristava tunne päässä, ahdistava tunne rintakehässä tai kireä tunne hartioissa. Viha valuu myös käsiin, nyrkit puristuvat yhteen, ihminen valmistautuu taisteluun. Ihmisessä olemassa oleva uhkajärjestelmä on aktivoitunut, joka merkitsee tunteena joko vihaa tai pelkoa (taistele – tai pakene -järjestelmä). Uhkajärjestelmän tarkoitus on valpastuttaa ihmistä korjaamaan esteet pois tieltä ja siihen tarvitaan vihaa. Viha antaa lisävoimaa ja motivaatiota käydä taistelu, jos tulkitaan, että meillä on mahdollisuus voittaa se, muuten ihmisellä aktivoituu pelko –tunne, jolloin hän perääntyy. Viha esiintyy erilaisilla voimakkuuksilla, pienemmästä ärtymyksestä aina silmittömään raivoon.
Työnohjaajan oma suhde vihaan tunteena –voiko vihan kanssa ystävystyä?
Työnohjaajana oleellista on ymmärrys omasta suhteestaan eri tunteisiin, jotta osaan toimia peilinä ohjattavalleni. Mitä viha minulle henkilökohtaisesti on? Onko viha peikko, mörkö, jotakin mitä piilotan, häpeän, pelkään? Vai voisinko hyväksyä vihan yhtenä perustunteista, jota se onkin? Miten minun oma tunnesäätelyni toimii? Miten palaudun? Miten toisten tunnetilat vaikuttavat minuun itseeni? Erotanko ohjattavan tunteen omastani? Voinko ystävystyä vihan kanssa, pysähtyä sen ääreen ja kuunnella mitä tämä tunne minulle kertoo itsestäni? Miten käyttäydyn vihaisena? Voisinko käyttäytyä jotenkin eritavoin, jotenkin mikä auttaisi minua? Miten voin sanoittaa vihaani?
Kartta ei ole maasto –toteamusta muistuttelen usein itselleni. Kartta näyttää vain paikat, tietyt kohteet, yleisesti hyväksytyt reitit, sekä tunnetut tienviitat. Työnohjaajana muistan kuitenkin NLP:stä tutun lauseen kautta, että jokaisella on myös oma, henkilökohtainen kartta. Jokaisella on omat oikopolut, tietyömaat, kiertotiet, kuopat, helpot reitit, vaaranpaikat, yllätykset, turvasatamat. Se,
mikä näyttää, tuntuu ja kuulostaa minulle joltakin, on mahdollisesti jotakin muuta asiakkaalleni. Se, mistä itse saattaisin kulkea, ei välttämättä olekaan se reitti, josta asiakas valitsee kulkea. Tämä kartta rakentuu työnohjaajan ja ohjattavan välillä joka kerta eri tavoin ja erilaiseksi. Yhteinen todellisuus hahmottuu, kun työnohjaajana maltan kuunnella ja kysyä, tarkentaa ja olla avoin.
Niinpä se, mitä itse ajattelen vihasta, mitkä asiat saavat minua tuntemaan vihaa tai miten itse käyttäydyn vihaisena ei ole välttämättä laisinkaan samankaltaisia kuin ohjattavan tunteet, ajatukset, kokemukset tai käyttäytyminen. Tärkeää on auttaa ohjattavaa tunnistamaan itse itsessään vihan tunne, miltä se tuntuu, kuulostaa? Minkä värinen, muotoinen, näköinen viha on? Muokkaantuuko ja muuttuuko se? Voisiko sitä muokata? Miten näytän ja puran vihan rakentavasti?
Mikä vihassa on parasta?
Vaikka viha on usein hyvin epämiellyttävä tunne, voi se kuitenkin olla samaan aikaan hyvin hyödyllinen tunne, jos malttaa pysähtyä sen ääreen. Positiivisen psykologian mukaan negatiiviset tunteet, elämän vastoinkäymiset ja ongelmatilanteet ovat osa inhimillistä elämää ja kuuluvat oleellisina osina ihmisyyteen.
Vihan tehtävänä on kertoa se, kuka tai mikä ihminen on, millaisia rajoja, mielipiteitä ja ajatuksia ihmisellä on. Viha antaa energiaa, motivoi, varoittaa rajojen ylittämisestä, suojaa ja auttaa asettamaan rajoja. Se auttaa meitä sanottamaan ja näyttämään meille tärkeitä asioita. Viha saattaa antaa myös energiaa saattaa jonkin asia loppuun tai auttaa pääsemään päämäärään.
Miten vihan tunteen kanssa voisi työskennellä?
Työnohjauksessa viha saattaa näkyä eri tavoin, eleistä, liikehdinnästä, sanojen tasolla. Vihan ollessa läsnä työnohjauksessa tiedostan, että ohjattavan aistit ovat tarkentuneet, mutta samalla kapeutuneet. Asiat nähdään usein tunteen läpi, ehkä vääristynein silmälasein. Työnohjaajana oleellista on, että ohjattava tulee kuulluksi ja nähdyksi itselleen tarvittavan määrän ajan. Tätä kautta työnohjaajan ja ohjattavan välille rakentuu suhde. Työnohjaajana voin kytkeytyä hänen tunnetilaansa ja osoittaa myötätuntoa sanoittamalla ohjattavalle tämän tunnetilaa. Näin tunnetilan huippua ajetaan myös alas, saadaan tunnetila normalisoitua, jotta voidaan työskennellä aiheen kanssa.
Vihan tunnetta on oleellista lähteä rakentavasti ja herkästi tutkimaan, jotta asiakas oivaltaa, mitä tunne yrittää hänelle ja hänessä viestittää. Vihaa käsiteltäessä voidaan sitä tarkastella niin kokemuksen (tunteen) kuin käyttäytymisen (tekeminen) tasolla. Voimavarakeskeisyydelle tyypillisesti, kannattaa kysymykset pitää avoimina, jotta saadaan rakennettua yhteistä karttaa maastoineen. Usein vihan takana on myös muita tunnetiloja, kuten surua, pelkoa, inhoa tai hämmästystä.
Tunteensäätelyn toimivuus lähtee siitä, että tunnistaa tunteen ja että ihminen voi valita itselleen edullisimman tavan käyttäytyä tunteen kanssa tai siitä huolimatta. Tunne otetaan vastaan ja käytetään hyväksi, itse tehden tietoisia valintoja omasta käyttäytymistä. Tunne on energiaa, jota kannattaa kanavoida siten, että lopputulema on itselleen hyvä.
Positiivisen psykologian viitekehyksestä katsoessa oleellista on se, ettemme jää negatiivisen tunnetilan vangiksi, jolloin näkökulmamme sekä ajattelumme kaventuvat. Tärkeää on auttaa ohjattavaa oivaltamaan vihan tunteen merkitys omien rajojen asettajana, avartaa ajattelua
näkemään viha –tunteen hyöty ja positiiviset vaikutukset suhteessa itseensä, sekä auttaa suuntaamaan vihan tuottama energia johonkin hänelle merkitykselliseen asiaan. Miten vihaa voisi rakentavasti ilmaista ajankohtaisesti kytkettynä tilanteeseen, joka vihastuttaa? Jos tunnetta voidaan purkaa rakentavasti tilanteessa, jossa se syntyy ei vihan tunne varastoidu ja jää elämään ihmiseen. Ihminen käyttäytyy aina, siten miten on oppinut, joten aina on mahdollisuus oppia uusia, itselleen parempia käyttäytymismalleja!
Marin STOP –vinkki tunteiden purkuun:
S Seis! Pysäytä itsesi, toimintasi ja ajattelusi hetkeksi.
T Tunnista tunne ja nimeä se.
O Opi tunteesta, mistä se kertoo?
P Pura tunne rakentavasti.
MARI ROSENLUND
Mari Rosenlund on onnistumisten etsijä, inhimillinen vaatija ja näkökulmien moninkertaistaja. ”Olen äiti, vaimo, kouluttaja, ystävä, sisko, työnohjaaja, yrittäjä, kummitäti, valmentaja, ja kaikkea mitä haluankaan olla.” Tutustu Mariin: toisintekijat.fi.