Kaipasimme yhdessä työkaverini kanssa selkeyttä lapsiperheiden arjen vuorovaikutustilanteiden vahvistamiseen. Mietimme näkemystämme ja pohdimme, että vuorovaikutus ja erityisesti lapsen ja vanhemman välillä olevat kohtaamisen hetket ovat kuin lähtölaukausta odottava raketti. Ennen kuin raketti pääsee lentoon ja hienoimpaan loistoonsa tulee valmistelutyö olla tehtynä.
Kasvatus ja opettaminen on se, mikä näkyy ja kuuluu
Kun kyse on perhearjen tavanomaisista tilanteista, niin kasvatus ja opettaminen on se, mikä näkyy ja kuuluu. Usein me vanhemmat keskitymme siihen. Mietimme, että jos kasvatus ja opettaminen on raketin näkyvin osa, niin raketti jää lähtötelineisiin, jos raketin rakenne ja lähtöalusta ei ole vahva ja ruutia ei ole riittävästi.
Tätä tekstiä pohtiessani olen useaan kertaan huomannut käyttävän tätä teoriaa myös omassa perheessä, kun sisarukset toisilleen ja me vanhemmat lapsille olemme kerta toisensa jälkeen kertomassa omia opetuksia ja kasvatustilanteita. Olen huomannut, miten voimatonta on huudella kasvatusajatuksia yksistään – se ei tuo kenellekään muutosta.
Haasteista ilotulitukseen säihkeeseen
Lähdimme miettimään, mitä raketin lähtöteline, ruuti ja rakenne pitää sisällään. Käytimme mielikuvaa raketista, koska toisinaan lapsiperheen arki on räjähdysherkkää ja vaativaa. Parhaimmillaan ja onnistuessaan saa kokemuksia, mitkä tuntuvat vanhemmasta siltä, että saa katsoa kaunista väriloistoon räjähtävää taivasta. Onnistuminen tuntuu juhlalta ja kaikki sujuu kuin on suunniteltu. Oikein käytettynä ilotulite on kaunista katsottavaa, mutta jos tulitetta käyttää väärin, voi siitä aiheutua vahinkoa käyttäjälle ja ympäristölle.
Kohti entistä parempaa vuotta 2023
Halusimme luoda kuvan, mikä voisi toimia huoneentauluna ja muistutuksena, jotta välillä arjessa kiinnittäisimme huomiota näihin vuorovaikutuksen kohtiin. Tai ainakin muistaisimme, että kasvatus ja opetus tapahtuu lähes itsestään, kun kiinnitämme vuorovaikutuksesta huomiota kohtiin, mitä sitä ennen tulisi huomioida. Kuitenkin niin, että maanantaiversioita mahtuu aina myös mukaan 😉
Voisimmeko tällä raketilla aloittaa uuden vuoden 2023, jolloin kasvatuksen ja opettamisen lisäksi kiinnitämme huomiota myös kohtaamiseen, kunnioittamiseen, turvan tunteen luomiseen, empatiaan ja välittämiseen?
Mistä vuorovaikutus lapsen kanssa koostuu?
Mietimme, että vuorovaikutuksen rakenne lapsen kanssa muodostuu näistä raketin osista:
- Kohtaaminen. Mietimme sen tarkoittavan myötätuntoa, lempeyttä ja oikeutta ilmaista omia tunteita.
- Kunnioittaminen. Hyväksy lapsen persoonallisuus, tunteet ja tarpeet, mitä on juuri nyt.
- Turvan tunteen luominen. Hyväksy sen hetkinen tilanne ennen ratkaisuyrityksiä. Luo välittävä ilmapiiri sekä pyri havaitsemaan ja ymmärtämään lapsen tunteita.
- Empatia. Vaikka lapsen teko ei olisi hyväksyttävä, tulee meidän nähdä lapsi tekojen takana. Meillä tulee olla uskoa ja toivoa lapsen kyvykkyyteen – teko ei määritä lasta.
- Välittäminen. Osoita välittämäistä ja rakkautta huomioimalla, pussaamalla, halaamalla, kuuntelulla, kiinnostuksella, pienillä palveluksilla ja huolenpidolla. Sanoita omaa kiintymystä ja välittämistä tekojen ohella!
-> Kasvattaminen ja opettaminen.
Miten haastava tilanne käydään yhdessä läpi?
Kun lapsi ei asetu rajoihin ja aikuisen ohjaamaan arjen kulkuun, se saa meidät vanhemmat ajattelemaan, että lapsi tarvitsee kasvatusta ja opetusta. Se saa meidät helposti antamaan negatiivista palautetta. Mitä jos hieman keskitytään siihen, mitä kasvatuksen ja opettamisen edellä tulisi tapahtua, ja yrittäisimme myös muistaa yllä olevat kohdat? Jos pyrkisimme huomioimaan raketin osat ennen kasvatuskeskustelua.
Esimerkiksi kun lapsi ei aloita läksyjen tekoa ja sen jälkeen syö välipalaa ja korjaa omia jälkiä. Tämä arkinen tilanne voi olla niin alakoululaisella kuin teinillä.
Voisimmeko kohdata lapsen? Mietimme sen tarkoittavan myötätuntoa, lempeyttä ja oikeutta ilmaista omia tunteita. Tässä se voisi tarkoittaa pysähtymistä huomaamaan lapsen vireystila koulupäivän jälkeen. Yritä asettua lapsen asemaan, että läksymäärä tuntuu valtavalta ja aikataulu tiukalta.
Meidän olisi hyvä kunnioittaa lapsen tilannetta ja tunnetta. Lapsi tarvitsee kannattelua enemmän kuin syyllistämistä tulevista yliopisto-opinnoista, vaikka läksyt olisivatkin tekemättä. Lapsen tunteet ovat irralliset aikuisen tunteista. Häntä tulee kannustaa näyttämään omat sen hetkiset tarpeet, vaikka ne olisivat aikuisesta tarpeettomia juuri nyt.
Seuraavaksi rakettimme rakenteessa on turvan tunteen luominen. Hyväksy sen hetkinen tilanne ennen ratkaisun yrityksiä. Luo välittävä ilmapiiri, pyri havaitsemaan ja ymmärtämään lapsen tunteita. Jotta läksyihin tarttuminen onnistuisi, vahvista positiivisia ja myönteisiä tunteita positiivisuuden tai näkökulman vaihtamisen kautta sekä huomioi lapsen vahvuudet. Voisitko välttää kieltosanoja? Läksymäärää olisi hyvä pilkkoa ja aikatauluttaa, jolloin tekeminen muuttuu pieniksi tavoitteiksi, mistä voi selviytyä ja onnistua. Turvallisuuden tunnetta lisää se, että aina ei tarvitse onnistua ja hyväksytään epäonnistumiset.
Entäs jos ei suju vieläkään?
Jos läksyt ovat vielä illallakin tekemättä ja maitopurkki pöydällä, on meidän vanhempien silti hyvä osoittaa empatiaa. Tiedämme, että tässä kohtaa se ei ole ensimmäisenä mielessä. Kasvatuksen ja opettamisen kohta tulee, mutta maltetaan hetki pysähtyä empatian äärelle. Lapsi tietää varmasti itse jo tilanteen, että seuraavana päivänä koulussa asia on kohdattava. Vaikka lapsen teko ei ole hyväksyttävä, niin meidän tulee nähdä lapsi tekojen takana. Lapsen vireystilaa tulee tarkastella, toiminnanohjaus vaatii ehkä pilkkomista, muut asiat vievät mielenkiinnon. Lapsella on ehkä huoli siitä, ettei ehdi tehdä muita mielekkäitä asioita. Teko tai tekemättömyys ei määritä lasta. Meillä tulee olla uskoa ja toivoa lapsen kyvykkyyteen, vaikka juuri tänään lopputuloksena ei ollut itsenäisesti hoidettu arki.
Olisiko meillä rohkeutta katsoa asiaa mahdollisuutena? Läksyhetki voisi olla jatkossa yhteinen hetki. Rakennetaanko arkeen ”läksyparkki” myös kotiin, jolloin aikuinen varaa aikaa läksyjen tueksi? Voisiko koulun jälkeen ottaa pienen suunnittelutauon? Lapset on hyvä ottaa mukaan suunnitteluun ja heille on tärkeä sanoittaa, että tilanteessa voi tuntea turhautuneisuutta, epäonnistumista ja pettymystä. Yhdessä suunnittelemalla pyritään löytämään toimivia ratkaisuja ja keinoja hallita vastaavat tilanteet.
Onko sinulle vanhempana käynyt niin, että empatian sijasta ensin on ajatuksissa ”mä niin petyn suhun ja aina ollaan tässä tilanteessa”? Meillä on herkkyys sanoittaa omaa tunnetta, mikä ehkä voisi olla turhautuneisuutta. Kokeillaan, että sanoitammekin lapsen tilannetta empatian kautta. Monet läksyt tulevat tehdyksi yrittämisen, ei syyllistämisen jälkeen. Meillä on vahva usko siitä, että jokainen haluaa kokea itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi sekä pyrkiä hyvään.
Huomennakin on uusi päivä!
Mitä, jos nyt mentäisiinkin nukkumaan, ja kasvatuksen sekä opettamisen kohta olisi vasta huomenna. Vanhempana keskity välittämiseen. Osoita välittämistä ja rakkautta pussaamalla, halaamalla, kuuntelulla, kiinnostuksella, pienillä palveluksilla ja huolenpidolla. Sanoita omaa kiintymystä ja välittämistä tekojen ohella! On parempi päättää päivä välittämisen tunteeseen puolin ja toisin. Käydään tilanne uudestaan läpi huomenna, jolloin lapsi on varmasti jo osittain saanut kasvatusta ja opetusta myös koulussa läksyistä, ja me vanhemmat käymme tilanteen rauhoittuneena läpi. Ei jäädä vellomaan epäonnistumiseen, vaan mietitään, miten tuemme onnistumisia jatkossa.
Lopulta raketti on valmis taivaalle! Voisiko tätä rakettimallia käyttää muissakin kasvatustilanteissa?
-Maija ja Kirsi
Maija Kankaanmäki on Elämän Huoltamon sosiaalipalveluiden johtaja. Voit ottaa häneen yhteyttä maija.kankaanmaki@elamanhuoltamo.fi tai 050 382 2338
Kirsi Suviola on Elämän Huoltamon ohjaaja ja nepsyvalmentaja . Kirsin vastuulla ovat erityisesti perhekuntoutukset ja neurokirjon asintuntuntijatehtävät.