Sieltä se sellainen päivä sitten tuli, että pippelin kuva on koepaperilla ja juoksukaljat repussa! Kevät ja kärpäset!
Joskus aikaisemminkin kerroin puheluista ystäväni kanssa. Jälleen kerran juteltiin, ja niin ystäväni kertoi lapsensa saaneen koulusta palautteen, kun koepaperin reunaan oli piirretty pippelin kuva. Koulujen reissuvihkona toimiva Wilma antaa kirkkailla väreillä positiiviset palautteen ja eri harmaasävyillä muutostoiveet, kuten meillä ratkaisukeskeisessä terapiamaailmassa sanoitettaisiin.
Sulkijalihas ja sulkijalihas
Voi kun olen jälleen ylpeä nuoresta herrasta, jonka kanssa oli kevään aikana käyty läpi ihmisen biologiaa. Olin hieman auttanut lukuhommissa ja jossakin vaiheessa käytiin läpi ruuansulatuselimistöä. Minä yritin pitää motivaatiota yllä. Ihmettelin ääneen, että miten voi olla mahdollista, että oppiaine tuntuu tylsältä, kun luetaan, että ruoka on kurkussa ja menee sulkijalihaksen kautta ruokatorveen henkitorven sijasta. Samalla kun opitaan, että ruoka pilkkoutuu mahalaukussa ja muuttaa meidänkin vireystilamme hilpeämmäksi, opitaan myös, että ruoka tulee toisen sulkijalihaksen läpi kakkana ulos ja meitä hihitytti. Sama sulkijalihashan se nyt vain on 😊
Eikö tässä ole jotain samaa kuin siinä, että pippelin kuvan piirtämisessä koepaperiin saa erilaisen reaktion kuin sydämen piirtämisestä vihon reunaan? Missä vaiheessa toinen elin muuttuu toista kielteisemmäksi?
Hyvä paha Wilma
Näin se taitaa olla, että on parempi pysytellä asioissa, jotka eivät ole alushousujen alla – vaan mieluummin päällä. Mutta toisaalta, olisiko tässä tilanteessa aikuinen voinut pyrkiä saamaan positiivisen keskustelun ja kokemuksen, jos olisi nuorta herraa jututettu ja ehkä saatu oivallus aikaan aiheesta juttelulla? Siitä olisi voinut saada oivalluksen merkinnän myös viestintäjärjestelmään, ja värinä voisi olla vaikka nude. Toisaalta nyt palautteen väriä miettimättä asia saatiin tiedoksi kotiin, missä keskustelulle oli hyvää aikaa. Kiitos koululle, kun arjen asiat välittyvät koteihin!
Tiedän, että Wilma-merkinnöistä keskustelu olisi loputon aihe. Se ei tietysti ole reilua opettajia kohtaan, että niistä revitään keskustelua ja puimista jälkikäteen. Kyllähän sitä itse yhtä lailla sanoo ja kirjoittaa asioita, joissa ei positiivinen vire pysy yllä tai etteikö saamansa palautteen jälkeen haluaisi sanoa sanat toisin.
Huomaa hyvä
Nuoren äidille totesin puhelussa, että aivan tavanomainen ja iän mukaisesti kasvanut ipana. Osaa käsitellä kehon osia neutraalisti. Osoittaa myös rohkeutta, kun ehkä piirsi omakuvaa, ja ilmentää näin itsereflektion taitoja, eikä pilkannut muita.
Meillä Elämän Huoltamolla on aina pyrkimys positiivisen huomaamisen ja vahvuuksien vahvistamisen kautta saada esille ihmisen olemassa oleva hyvä. Suunsoitot ja negatiivinen vire on näkyvä osa ihmisissä, mutta kaikissa meissä on hyvät ominaisuudet ja omat vahvuudet. Se on Elämän Huoltamon työmaata kasvattaa positiivisesti nähdyksi tulemisen kokemuksia!
Suunniteltu juoksukalja
Toinen nuorisolainen kävi sitten varastamassa kaljaa! Kerroin vanhemmalle spontaanisti, että WAU! 13-vuotias keskittymisen ja impulsiivisuuden kanssa harjoittelua kaipaava nuori oli pystynyt luomaan perustellun suunnitelman omille tarpeilleen, eikä todellakaan toiminut impulsiivisuuden tai aggression ohjaamana! Tätä olemme harjoitelleet ja nyt se tuli esille. Ei nuorelle tarvinnut erikseen kertoa, että varastaminen ei ollut se hyvä asia tässä tapahtumasarjassa. Sen hän jo tiesi itse, kauppiaan kertomana sekä poliisi kyydin aikana oli kuullut.
Mutta pitkäjänteinen ote teki vaikutuksen. Kotona ei sinä päivänä ollut annettu rahaa pizzalle, koska aina ei voi herkutella ulkona syöden. Nuori oli päättänyt varastaa kaljaa, myydä ne puiston laidalla ja ostaa niillä rahoilla pizzan. Tämä suunnitelma rakentui ja toteutui siihen varastamiseen asti. Rauhallisesti ja poliisilta saadun palautteen mukaan hän hyväkäytöksisesti odotti virkavallan saapumista, selvitti tilanteen ja palautui lopulta kotiin. Poliisi lähetti vielä terkut myös isälle, joka oli vanha tuttu kouluajoilta.
Onko hulluutta nähdä tässä asiassa vahvuus?
Minusta vahvuus on siinä, että me tiedämme aivojemme kapasiteetin. Vaikka teko oli väärä, oli siinä juuri niitä elementtejä, mitä oli aiemmin harjoiteltu.
Nyt on pippelit piirretty ja kaljat varastettu. Ehkä ne eivät toistamiseen tapahdu, mutta ihmisen biologiaa on ehkä sisäistetty ja pitkäjänteisestä suunnitelmallisuudesta on yksi kokemus lisää!
-Maija
Maija Kankaanmäki on Elämän Huoltamon sosiaalipalveluiden johtaja. Voit ottaa häneen yhteyttä
maija.kankaanmaki@elamanhuoltamo.fi tai 050 382 2338